Pauli Kilpeläinen


Suku- ja kotiseutututkimusharrastuksestaan tunnettu Pauli Kilpeläinen on poissa. Hän kuoli pitkällisen sairastelun jälkeen 9.3.2010. Elämäntyönsä Pauli teki yrittäjänä ja metallimiehenä.
Pauli Kilpeläinen syntyi lähes 77 vuotta sitten Heinäveden kunnan Polvijärven kylässä nykyisessä Tirkkolan talossa.
Kolme vuotta tämän jälkeen hänen vanhempansa Oskari ja Linda Kilpeläinen ostivat naapurissa sijainneen Alapihan tilan rappiokuntoisine rakennuksineen, ja näin Alapihasta tuli suvun kantatila.
 
Koulutielle Pauli lähti jo kuusivuotiaana. Syynä tähän oli vanhemman Pentti-veljen koulunaloitus. Koulumatkan ollessa Rummukkalan kansakoululle oli lähes 10 kilometriä pitkä,
oli se mukavampi tehdä kaksistaan. Isoisä Oskarin johdolla niin Pauli kuin Pentti oppivat kalastamisen ja metsästämisen jalon taidon, joka kulki heidän mukanaan koko elämän.
Pauli ja Pentti olivat Heinäveden Polvijärven Erämiehet ry:n perustajajäseniä vuonna 1960.
 
Oskari kuoli veljesten ollessa rippikouluikäisiä. Maatilan töistä oli tullut heidän arkipäivää jo aikaisemmin Oskarin sairastaessa pitkään. Kova työnteko leimasikin Paulin koko elämää.
Nuoren Paulin harrastuksia olivat kilpahiihto ja hevosurheilu. Tämä aktiivinen hevosharrastus johti Paulin suorittamaan asevelvollisuuttaan Hämeeseen hevospitäjä Ypäjälle.
 
Armeijan jälkeen alkoi Paulin yrittäjäura kuorma-autoilijana. Yrittäjän arki oli kovaa myös tuolloin ja niin tie veikin 1960- luvun alussa Turkuun ja siellä hitsaajan opintoihin Pansion telakalle.
Tuoreelle hitsarille löytyi töitä Varkaudesta A. Ahlström Oy:n palveluksesta, jonne Pauli perheineen muutti.
 
Paulin työmaat alkoivat löytyä myös ulkomailta. Ruotsissa Pauli kävi useamman kerran työkomennuksella ja yksi pitempi rupeama tapahtui vuonna 1966 silloisessa Länsi-Saksassa, Mannheimissa.
Tuolla Saksan työmaalla tapahtui onnettomuus, jossa sai surmansa varkautelaisia työntekijöitä. Pauli itse oli tuolloin onnekas. Kaukaisin työmatka suuntautui Brasilian Sao Paoloon 1970-luvun alkuvuosina.
Tuolta matkalta jäi Paulille paljon muistoja, joista hän kertoili viimepäiviinsä asti..
 
Brasilian matkan jälkeen seuraavaksi Paulin vapaa-ajan vietto kohdistui kesäasunnon rakentamiseen kotipaikan lähelle Polvijärven rantaan.
 
Takaisin yrittäjäksi ja Heinävedelle
Samaisen vuosikymmenen lopulla alkoi Paulin toinen yrittäjärupeama – tällä kertaa metallialalla. Ensimmäinen iso urakka oli Heinäveden Saha Oy:n teollisuushallin teräsrakenteiden valmistus 1970-luvun lopulla. Alapihan vanhasta riihestä tuli ”Palin paja”, jossa edelleen leijuu hitsauskipinän tuoksu. ”Liikkuvaa hitsauspalvelua” luki hänen käyntikorteissa.
 
Paluu vakituisesti kotipitäjään tapahtui muutama vuosi tuon jälkeen, koska työurakat painottuivat Heinävedelle. Uusi omakotitalo valmistui syksyllä 1981 Veistäjäntielle. Luottamustehtävää paikallisen Säästöpankin hallinnossa hän piti tärkeänä arvostuksen osoituksena. Paulin viimeiseksi työpaikaksi yrittäjävaiheen jälkeen jäi tuolloinen Indal Oy.
 
Eläkevuodet
Eläkkeelle jäänti vuonna 1993 mahdollisti uuden, rakkaan ja pitkäaikaisen harrastuksen - sukututkimuksen. Kilpeläisten suvun vaiheiden tutkiminen aina 1560-luvulta alkaen vei Paulin monta kertaa maakunta-arkistoon sekä kirkonkirjojen pariin. Osana Paulin sukuharrastusta oli Sukuseura Kilpeläisen pitkäaikainen hallituksen jäsenyys.
 
Sukututkitus valmistui vuonna 2006 monien eri vaiheiden jälkeen kirjana ”Kilpeläisten sukutarinaa Syvämäestä vuodesta 1561”. Sukutietojen täydentämisessä Eero Kilpeläisen ja Esko Kilpeläisen
työpanoksella oli suuri merkitys. Kirjamuotoon sukututkimuksen saattoivat Pertti Kinnunen, Leeni Löthman-Kilpeläinen ja Ahti Kilpeläinen.
 
Tuota kirjaa pidän itse Paulin tärkeimpänä elämäntyönä. Tämän elämäntyön kunnioittamisesta kertoo se, että tietojen täydentämisen jälkeen kirjasta ollaan ottamassa toista painosta – ensimmäinen painos kun myytiin loppuun.
 
Suku- ja kotiseutukeskeisyys olivat iso osa hänen elämää, kuten myös vahva isänmaallisuus. Tämä näkyi monissa Paulin Heinäveden Lehteen kirjoittamissa pakinoissa ja runoissa. Myös Rummukkala-Polvijärven perinnekirjan kirjoittamisessa hän oli mukana. Ehtoopuolen muita harrastuksia oli toimiminen mm. sihteerinä Eläkeliitossa.
 
Pitkäaikainen sairastelu leimasi Pauli Kilpeläisen viimeistä vuosikymmentä. Myös liikuntakyvyn heikkeneminen viimeisinä vuosina oli hänelle raskas asia.
 
Prologi
Kesoilin kahviporukka on menettänyt yhden jäsenistään. En tiedä mitä siellä vuosien mittaan on keskusteltu, mutta uskoisin että siellä ei jäänyt huomiotta Paulin omapäisyys, vahva poliittinen kanta, omanlainen suhde kansainvälistymiseen ja muut ajankohtaiset teemat.
 
Paulin muisto elää; olkoon tästä esimerkkinä keväällä 2010 julkaistu laaja Kangaslammin historia – teos. Paulin kirja mainitaan siellä lähdeteoksena. Tämä on hieno esimerkki hänen elämäntyönsä kunnioittamisessa.
  
Ahti Kilpeläinen